Ennakkoluuloja padeja kohtaan? Minullako muka? No vähän on.
Mitä mullistavaa uutta tuo moiset laitteet opettajalle, joka on kohta
viisitoista vuotta opettanut Netscapen ja Pentium 90 kanssa datanomeja. Ja vieläpä
siten, että kaikilla opiskelijoilla on jatkuvasti luokassa käytössään oma kone.
No ovat tietysti nuo opetusvälineiden nimet jo hieman vaihtuneet
matkanvarrella, mutta perusajatus on ollut käytössä jo pitkään. Mitä
mullistavaa nyt padeilla voidaan tehdä? Miniläppärinkin muistan aiemmin nähneeni.
Kuulemma jotkut kyllä pitävät minua vähän vanhoillisena, miksihän?
Tähän mullistus-kysymykseen lähden hakemaan vastauksia, kun
Jussi esitteli tätä Pieksämäen ipad-projektia ja lupauduin mukaan. Ja hommahan
alkoi heti innostavasti laitteen luovutustilaisuudessa, kun Jussi ohjeisti
ipadin käyttöä. ”Se on lähinnä sitten henkilökohtaisesti hipelöitäväksi ja
käsiteltävä kuin tyttöystävää tai vaimoa, suurin piirtein nukuttava sen
vieressä…” Jumankekka, tässäkö se oli yksinhuoltajan onni ja autuus ja talo
vielä tarjoaa. Enpä ollut osannut näin modernilta kantilta omaa elämäntilannetta vielä
ajatellakaan. Näin talon yrittäjyyden teemavuodesta tuli mieleeni paljon
perinteisempi tapa. Eli minullakin oli kerran vuosia sitten yksi yritys, Solmun
baaritiskillä. No se oli kyllä aika epätoivoinen yritys ja yksipuolinen… Jätetään
se tarina siihen. Ja yrittäminen.
Pari viikko on nyt mennyt tutustuessa tähän uuteen
”tyttöystävään”. Ja miten on mennyt? Ihan perusrutiineja on koitettu saada
sujumaan. On surffailtu muuten vaan netissä, käyty pankissa, katseltu autoja ja
asuntoja. No kerran vilkaisin vähän salaa uutta hirvipyssyä. Eli ihan
normaaleja juttuja, mitä nuoripari yhdessä touhuaan. Pieniä säätöjä olen koittanut tehdä kumppanin sielunelämään, pikkuisen ehkä salaa, toisen toimintakyky kuitenkin
säilyttäen. Välillä on kyllä toinen pimahtanut, kun on liikaa yrittänyt
säädellä. Vähän sormenpäillä silittelemällä on asiat kuitenkin saatu taas ennalleen
ja suhde toimimaan. Kukkapuskan kanssa jos näette minun joskus liikkuvan, niin
viekää hoitoon. Heti.
Peruskäytöltään tämä ”tyttöystävä” on kyllä aika näppärä. Helposti
käsillä, käynnistyy nopeasti ja virtaa riittää minun ikäiselle ihan
riittävästi. Eikä kuitenkaan kuumene liikaa, vaikka pitää sohvalla sylissään. Jonglöörin,
eikä entisen Kutsetin metsurin, sorminäppäryys olisi kyllä valttia tämän kanssa
seurustellessa. Nappia painamalla saa myös hiljaseksi. Aivan loistava ominaisuus.
Niin, mihinkäs tätä ”tyttöystävää” sitten oikeasti
tarvitsee? Tähän koitan saada pedagokisia oivalluksia seuraavan jakson aikana.
Ja arvatkaapa, millä tätä tarinaa tässä kirjoittelen. No Wordillä tietenkin…
Halavattu, vanhoillinen muka.
Pekka H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti